Ikuisuuskysymys vaivasi taas viime yönä. Mitä tapahtuu ensi vuonna?

Kelataan taaksepäin. Kaksi vuotta sitten Heatrow'n lentoasemalla: löysin itseni Edinburghin lentolippu kädessä sekä saksalaisen Janikan. Meidän matka skotlantilaiseen kulttuuriin alkoi sieltä. Asuimme yhdessä samassa talossa hurmaavan, skotlantilaisen vanhemmanpuoleisen naisihmisen kanssa. Kävimme paikallista koulua, tapasimme paljon mahtavia ihmisiä, joista erityisesti mainittava Elisa, ja vietimme hektisen ja mahtavan vuoden vaihto-oppilaina. Asia ilmaistuna pähkinänkuoressa.

Olen nyt viimein valmistumassa (toistamiseen xD) ylioppilaaksi. Viimeinen ylioppilaskirjoitus on 26. maaliskuuta, jonka jälkeen täytyy raapia kasaan tanssidiplomi ja yksi pakollinen ruotsin kurssi. Eihän se paha ole, mutta mielummin kirjoitusten ja lakkiaisten välisen ajan jossakin Etelä-Euroopassa.

Olen luvannut olla Skotlannissa kesäkuun alussa, mutta siitä eteenpäin ei ole mitään tietoa. Oppilaitokseen, johon olen päättänyt hakea (kutsumusammatti), on seuraava haku vasta syyskuussa 2009 eli reilu vuosi tehden mitä? Minulla olisi jo nyt paikka jatko-opiskelemaan pelkän paperihaun perusteella, mutta lukeminen ei kauheasti jaksaisi kiinnostaa. Varsinkaan kun se ei ole sellainen mitä haluaa tehdä loppuelämän. Olen aina arvostanut kielitaitoa. Varmaankin juuri sen takia, että itselläni ei sitä ole ja opin kongreettisesti. Toisin sanoen pakotan itseni tilanteisiin, jossa on vain pakko avata suu ja alkaa kommunikoimaan kielellä, jota ei usko hallitsevansa. Toimii minulle. Ylä-asteen englannin keskiarvo oli pyöreä kuutonen. Nykyään puhun englantia fluently. Minulla on myös perustaitoja ruotsissa ja espanjassa. Espanjankielen taidon haluaisin nostaa myös hyvin lähelle englanninkielen tasoani. Käytännössä ainakin. Haluaisin oppia puhumaan ranskaa, mutta sen täytyisi odottaa kunnes olisin kykenevä kommunikoimaan sujuvasti espanjaksi.

Vuosi aikaa ja halu oppia kieliä? Au pairiksi!